Kuvaessee 2022

Kuvaessee 2022
Photo Essay 2022

Emilia Anundi

Emilia Anundi (s. 1992) asuu ja työskentelee vapaana kuvajournalistina Helsingissä. Omissa projekteistaan hän käyttää valokuvaa tutkiakseen yhteiskunnallisia teemoja. Anundille on tärkeää, että hän voi valokuvaajana edistää yhdenvertaisuutta ja rikkoa ennakkoluuloja.


Tuomariston perustelut

”Mietitty, kiinnostava kokonaisuus. Tuore ja ajassa kiinni oleva näkökulma. Vaihtelevia kuvakokoja ja kuvakulmia. Hyvä rytmi kuvien välillä. Kuvaaja on osannut editoida sarjan hyvin.”


Sarjan kuvaus

Noin vuosi sitten huomasin, että lähipiirissäni useat naiseksi kasvatetut päättivät ajella hiuksensa pois. Yhä useampi tuli vastaan siilitukalla, ja heidän kanssaan käydyt keskustelut hiustenleikkuun merkityksestä saivat minut kiinnostumaan aiheesta.

About a year ago, I noticed that several people in my circles who had been raised as women decided to shave their heads. I ran into more and more people with buzz cuts, and the conversations we had on the significance of cutting hair made me interested in the theme.


Anna Anundi leikkasi paksun, punaisen tukkansa samoihin aikoihin, kun hänen pitkä parisuhteensa päättyi. Samalla hän alkoi kyseenalaistaa syntymässä määriteltyä sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Anna Anundi cut off their thick, red hair around the same time as a long relationship ended. They also started questioning the gender and sexuality defined for them at birth.

Anna Anundi oli tuntenut koko ikänsä kehonsa ja olemuksensa naissukupuoleen sopimattomaksi. Hiukset tuntuivat viimeiseltä asialta, jolla hän yritti istuttaa itseään sukupuolinormiin. ”Sitä on vapautunut niin paljosta itseinhosta, kun on vapautunut niistä odotuksista, joita naiseuteen liitetään, ja voi vihdoin olla oma itsensä.” All their life Anna Anund had felt that their body and essence did not fit into the female gender. Hair felt like the last thing they were using to try to fit into a gender norm. "It freed me from so much self-loathing to let go of the expectations associated with femininity, and I can finally be myself."

Tukan vetäminen siiliksi on ollut Jasmin Moralle tärkeä etappi matkalla kohti oman identiteetin voimistumista. Se on vahvistanut omaa ei-binääristä sukupuoli-identiteettiä. ”Siili on auttanut siinä, että joka päivä näytän vähän enemmän itseltäni.” Mora ei kuitenkaan koe, että lyhyt tai pitkäkään tukka edustaisi jotain tiettyä sukupuolta. Ennen hän pani oman pitkän tukkansa feminiinisempään lokeroon, mutta nykyään hän ei enää tekisi niin. Getting a buzz cut has been an important milestone on Jasmin Mora’s journey towards strengthening their own identity. It has bolstered a non-binary gender identity. “The buzz cut has helped me look a little more like myself every day." Mora used to define their own long hair as feminine but no longer feels that short or long hair represents a certain gender.

Hilma Toivosella on ollut lähes koko hänen elämänsä ajan iso ja kihara tukka. Se on ollut turva ja piilopaikka etenkin silloin, kun on ollut vaikeaa. Kun Toivonen kaksi vuotta sitten masentui ja perusturvallisuus horjui, hiukset tuntuivat jäänteeltä ajasta, jolloin asiat olivat paremmin. Ajatus niiden pois leikkaamisesta ei jättänyt enää rauhaan. ”Mua rupesi kutkuttamaan, että miltä tuntuu olla maailmassa ilman sitä piiloa.” Hilma Toivonen has had big and curly hair almost all their life. It has been a safe haven and a hiding place, especially in difficult times. When Toivonen became depressed two years ago and their sense of basic security wavered, the hair felt like a relic of a better time. They could no longer shake the thought of cutting it all off. "I got curious about how it would feel to exist in the world without that hiding place.”

Hilma Toivonen yllättyi siitä, miten turha ”turvariepu” hiukset olivatkaan olleet. Nyt tuntuu paljaammalta, mutta se ei haittaa, hän pärjää ilman hiuksiaan. Hiukset ajeli veli Onni Toivonen. Hilma Toivonen was surprised by what a needless security blanket the hair had been. Toivonen feels more naked now, but that is okay, they can manage just fine with no hair. The hair was shaved by brother Onni Toivonen.

Maya Oliva syntyi Kanadassa ja muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa Italiaan. Kasvaessaan hän sai usein kuulla, miten pitkät hiukset ovat kauniit ja että tyttönä hänelläkin kuuluisi olla sellaiset. 30-vuotissyntymäpäivänään Oliva päätti ajaa hiuksensa pois. Hiustenleikkuu auttoi häntä määrittämään itse, mitä kauneus on. Oliva kertoo, että pitkätukkaisena hän oli enemmän huolissaan omasta ulkonäöstään ja vilkuili itseään useammin peilistä. ”Tämä on vähän juustoista, mutta lyhyellä tukalla keskityn enemmän siihen, mitä olen.” Maya Oliva was born in Canada and moved to Italy with their family at the age of six. Growing up, they were often told how beautiful long hair was and that as a girl they should have it too. On their 30th birthday, Oliva decided to shave off their hair. The haircut helped them define for themself what beauty is. Oliva says that when they had long hair, they were more worried about their own appearance and kept glancing at the mirror more often. "This is a bit cheesy, but with short hair I focus more on who I am."

Guatemalasta Suomeen muuttanut Amy Gelera yllättyi siitä, miten iso asia hänen hiustenleikkuunsa oli muille ihmisille. ”Aivan kuin olisin ollut muuttamassa toiseen maahan – taas!” Guatemalassa on edelleen valloillaan hyvin patriarkaalinen näkemys siitä, miltä naisen kuuluu näyttää. Siilitukasta onkin tullut siellä iso feministinen symboli. Gelera oli itse jo jonkin aikaa kyseenalaistanut sukupuoltaan naisena. Hiusten ajelun myötä löytyi neutraali tila. Tuntui hyvältä olla olematta koko ajan feminiininen. Amy Gelera, who moved to Finland from Guatemala, was surprised by how big a deal their haircut was to other people. "It was as if I was moving to another country – again!" Guatemala still has a very patriarchal view of what a woman should look like, and the buzz cut has become a big feminist symbol there. Gelera had been questioning their gender as a woman for some time. Shaving their head allowed them to find a neutral state. It felt good not to be feminine all the time.

Annika Pitkänen oli miettinyt pitkän tukan ajelemista vuosia, mutta jokin oli estänyt. Sitten yhtenä iltana ennen kaverin keikkaa hän kaivoi esiin sakset ja koneen ja tukka sai lähteä. Pitkänen arvelee pelänneensä sitä, ettei näyttäisi muiden silmissä enää viehättävältä. Sen sijaan hän alkoikin pohtia, mitä viehättävyys oikeastaan tarkoittaa. ”Naiseksi kasvaneena se on tosi voimakas se miehen katse. Sitä kasvaa ajatukseen, että pitää olla jotakuta varten tietynlainen.” Annika Pitkänen had been thinking about shaving off their long hair for years, but something had stopped them from going through with it. Then one night before a friend's gig, they took out the scissors and the shaver and it was off with the hair. Pitkänen thinks they had just been afraid they would no longer look attractive in the eyes of others. Now they have started to question what attractiveness actually means. "Growing up as a woman, the male gaze is really powerful. You grow up thinking that you have to be a certain way for someone else."

Emmi Yli-Savola saa kuulla viikoittain mielipiteitä omasta ulkonäöstään, eivätkä ne aina ole positiivisia. Joskus häntä kutsutaan natsiksi, joskus taas heitellään sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä halventavia haukkumasanoja. Huutelun ja kommentoinnin määrä on ollut yllätys ja pettymys. Yli-Savola nimittäin ajatteli säästyvänsä huutelulta kaljun pään ansiosta, varsinkin silloin kun siihen yhdistää meikittömyyden ja löysän hupparin. ”Ehkä osa mussa toivoi, että jos näytän kovemmalta, saan omaa valtaa takaisin. Että kaljun myötä olisin saanut jotain ’äijäkrediittiä’ ja mut olisi jätetty rauhaan.” Emmi Yli-Savola has to listen to remarks on her appearance every week, not all of them positive. Sometimes she gets called a Nazi, sometimes slurs describing gender and sexual minorities are thrown at her. The amount of unsolicited comments has been a surprise and a disappointment. Yli-Savola actually thought that a shaved head might save her from catcalling, especially combined with no make-up and a loose hoodie. "Maybe a part of me hoped that if I looked tougher, I would regain some power. That being bald I would gain some ‘tough guy’ credibility and I would be left alone."

Luumu Jokelainen kasvoi vuosituhannen vaihteen Oulussa, jossa homo oli haukkumasana. Ei ollut ketään, josta katsoa mallia omalle seksuaali-identiteetille. Aikuisena Jokelainen tajusi pitävänsä pitkästä tukastaan kiinni siksi, ettei vieläkään täysin hyväksynyt itseään sellaisena kuin on. Hiusten ajelun myötä hän halusi karistaa paitsi itseinhon ja lesbovihan, myös vanhempien ihmisten ajatuksen, että ole mitä olet mutta älä tee siitä numeroa. ”Totta kai mä haluan tehdä siitä numeron, miten kaunista tällaista elämää on elää.” Siis elämää seksuaalivähemmistön edustajana. Luumu Jokelainen grew up in Oulu at the turn of the millennium. The word gay was used as a slur and there was no one to look up to as a model for sexual identity. As an adult, Jokelainen realized that she had held on to long hair because she still didn’t fully accept who she was. By shaving her head, she wanted to shake off not only her self-loathing and hatred towards lesbians, but also the idea, often repeated by older people, that you can be whatever you want to be, as long as you don’t make a big deal out of it. "Of course I want to make a big deal out of how beautiful it is to live this life." That is, the life of a person who belongs to a sexual minority.

« Takaisin etusivulle