Niklas Tallqvist

UUTISKUVA 2015

NIKLAS TALLQVIST

Hufvudstadsbladet, Helsinki

 

Ohi virallisen kuvan

Politiikka hallitsi uutiskuva-sarjaa. Voittajakin löytyi hallituspiireistä.

Uutiskuvien sarjassa oli 149 ehdokasta. Sipilällä, Stubbilla ja Soinilla oli kunnia olla niistä monissa. Ei yhdessäkään kuitenkaan niin iskevästi – tai hauskasti – kuin Niklas Tallqvistin otoksessa.

Kuva otettiin viime vuoden toukokuussa Smolnassa, valtioneuvostossa. Hallitus oli juuri syntynyt ja ministerit valittu. He poseerasivat joukolle lehtikuvaajia, jotka tavoittelivat ryhmäpotrettia seuraavan päivän julkaisuihin.

”Mä en ole niin iso, niin olin siellä takana. Ajattelin, että otan kuvan, kun kaikki muut on lopettaneet. Ryömin sinne kameroiden alle, viisi sekuntia ennen kuin Sipilä sanoi, että nyt pitää lopettaa. Kaikki katsoivat tietenkin kellojaan”, Tallqvist kertoo.

Virallinen julkisuuskuva repesi, kun hymyilevän konsensuksen sijaan kameran edessä olikin joukko kiireisiä politiikan ammattilaisia, joiden katseet harhailivat. Takaseinällä olevan taulun kehyksen sisään päätyivät pääministeri Sipilä ja valtiovarainministeri Stubb, hallituksen voimamiehet.

Tallqvist on ollut Huvudstadsbladetissa vakituisena kuvaajana vuodesta 1999. Hän myöntää, ettei kaikista pikkukeikoista jaksa enää aina innostua. Urheilussa ja politiikassa on kuitenkin haastetta, mikä tekee niistä Tallqvistin suosikkiaiheita. Oli kyse sitten kyläkisoista tai säännöllisesti toistuvista pressitilaisuuksista.

Kahden aihealueen vaatimukset ovat täysin vastakkaiset. Urheilussa pitää olla nopea ja ennakoida, mutta politiikassa löytää uusia kulmia samaan aiheeseen.

”Ne on ne samat tilanteet, samat ihmiset, mutta se on just se haaste, että siitä saa hyvän kuvan.”

Hyvä uutiskuva tarkoittaa Tallqvistille ainakin kolmea asiaa.

”Se vangitsee lukijan katseen – tämä saa kontaktin kuvaan. Ja se on teknisesti hyvä ja kertoo tilanteesta jotain.”

Nykyään isot lehtitalotkin käyttävät lukijan kuvia, ja osa lehdistä lähettää kirjoittavan toimittajan keikalle kameran kanssa. Ero hyvän ja kehnon kuvan välillä meinaa hämärtyä.

“Toivon, että ihmiset ymmärtää eron lehtikuvan ja minkä tahansa kuvan välillä, minkä kuka vaan voi ottaa. Että on ammatti-ihmisiä, joilla on silmää ja kokemusta kuvata tilanteita niin, että ne kertoo jotain uutta. Ja toivon, että myös lehtitaloissa ihmiset, jotka on vastuussa, ymmärtää ottaa sen linjan.”

Viime vuosi on ollut vastakkainasettelujen aikaa. Tallqvist ei kuitenkaan usko käyneensä varovaiseksi politiikan aiheiden suhteen. Eikä siltä näytä hänen voittajakuvansakaan.

Smolnan otoksessa on hienovaraista huumoria, aavistus vastakarvaan katsomista. Yhtenäisyyttään julistanut hallitus näyttää hajanaiselta.

”Yritän aina tehdä jotain, että siitä syntyy ajatuksia. Ettei se ole ihan selvä kuva, semmoinen ’jaha ja sitten seuraava’. Semmoisia otetaan niin paljon.”

Kuvaaja myöntää, että sattumallakin on rooli onnistumisissa. Hän ei voi suunnitella tilanteita etukäteen, ei lavastaa mieleistään skenaariota.

”Joskus pitää olla tuuria. Usein taas ei ole tuuria. Istut ja odotat ja odotat, eikä mitään tapahdu.”

-Kaisu Tervonen

Tuomariston kommentti

”Kuvaava hetki toistensa seurassa vaivaantuneista, vasta nimitetyistä ministereistä aikana, jolloin kaikki päähallituspuolueet korostivat satumaista yhteisymmärrystään. Voittajakuvaksi valikoitui hyvin tehty perinteinen ja silti yllättävä lehtikuva, joka rakentuu useiden, pienten visuaalisten elementtien varaan.”