Mikko Vähäniitty

REPORTAASI 2015

MIKKO VÄHÄNIITTY

Freelancer, Jyväskylä

 

Tee-se-itse-mentaliteetilla

Reportaasisarjan voittajakuviin tallentui yhden miehen ristiretki.

Reportaaseja kuvataan usein päivien ja viikkojen ajan. Tällä kertaa voittajasarjan kuvat syntyivät kuitenkin neljässä tunnissa, tosin kahtena eri päivänä. Jyväskyläläinen Mikko Vähäniitty kävi kuvaamassa kunnanvaltuutettu Juhani Starczewskia ensin tämän kotona.

”Meillä oli Janne Arolan – kirjoittavan toimittajan – kanssa ajatuksena, että tehdään Starczewskista henkilökuva. Hän oli erinäisten lausuntojensa vuoksi hyvinkin pinnalla alkuvuodesta 2015. Käytiin hänen kotonaan, missä Janne teki haastattelun. Siellä kuvattiin samalla se avaushenkkari.”

Starczewski nousi kansalliseen julkisuuteen, kun hän vihjasi eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman puolison kuoleman olleen seurausta ”jumalan vihasta”. Heinäluoma kun ilmoitti kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia.

Kohun seurauksena Starczewski sai lähteä Jyväskylän kristillisdemokraattien valtuustoryhmästä.

”Hänen kotonaan selvisi, että seuraava kaupunginvaltuuston kokous oli neljän, viiden päivän päästä. Starczewski oli menossa sinne ilmoittamaan valtuustoon tämän perustamansa uuden valtuustoryhmän Rehobotin.”

Freelancerina toimiva Vähäniitty on valokuvaajana itseoppinut. Yhdeksän vuoden uransa aikana hän on erikoistunut erityisesti reportaaseihin. Niiden kohdalla ennakointi on vaikeaa – ja turhaakin.

”Mun mielestä siihen tilanteeseen ei hirveästi voikaan valmistautua, vaan pitää mennä sen mukaan, mitä tapahtuu, millainen paikka on ja millaiset olosuhteet. Semmoinen reportaasin etukäteen käsikirjoittaminen on mulle aika vieras asia.”

Komean draaman kaaren mustavalkoinen reportaasi silti piirtää. Suorasta henkilökuvasta aina – kuten yksi tuomareista kuvaili – ”kadotuksen portaisiin”. Sarja kertoo kokonaisen tarinan.

”Tarina on kuitenkin reportaasissa mielestäni tärkein asia. Visuaalisuus tulee sen jälkeen. Kyllähän siinä tarinan rakentamisessa on aina haastetta. Että kuvareportaasi toimii tekstin kanssa yhteen, mutta myös ilman tekstiä.”

Vähäniitty kertoo tekevänsä 90 prosenttia töistään värillisenä. Voittajasarja on siinä mielessä poikkeus.

”Tässä oli nyt kuitenkin meidän oma alusta, jossa ei ole mitään tiukkoja raameja eikä konseptointia siitä, että minkälaista sinne nyt tarvitaan. Mä oikeastaan näin sitä haastattelua kuunnellessani ja taustoihin jonkin verran perehtyneenä, että halusin maalailla mustavalkoista. Semmoinen tummasävyisyys sopi tähän yhteyteen mainiosti.”

Kuvaajan mainitsema ”oma alusta” on nettijulkaisu Torikokous, jota Vähäniitty oli kahdeksan muun toimijan kanssa myös perustamassa. Sen tarkoituksena on tehdä paikallista journalismia ammattilaisten toimesta. Tai ainakin oli. Nyt Torikokous on telakalla.

Mutta Vähäniityllä riittää keikkaa ilman Torikokoustakin. Hän ei ole joutunut painimaan vähenevien tilausten kanssa.

”Teen kuvareportaaseja aika paljon nykyään. Mutta kyllähän se varmaan – sanotaan näin – että kyllä sitä aikaa varmaan tarjotaan nykyään vähemmän, että lähetäänkö toimeksiantoa tekemään kaksi tuntia vai kaksi viikkoa.”

– Kaisu Tervonen

Tuomariston kommentti

”Hyytävätunnelmainen kuvaus joukosta erotettavasta miehestä päättyy kuin kadotuksen portaisiin. Sarja avautuu helposti ilman tekstiä. Hahmo on vahvasti personoitu ja teatraalinen valon käyttö korostaa tilanteen dramaattisuutta tuoden siihen jopa hieman koomisia piirteitä. Jyrkkä mustavalkoisuus on harvinaisen perusteltu ratkaisu.”