Markus Jokela

KUVAJOURNALISTI 2015

Markus Jokela

Helsingin Sanomat, Helsinki

 

Vuosi kuvina

Vuoden kuvajournalistin Markus Jokelan mielestä perinteinen uutiskuva on katoamassa.

Vaikeinta on koota yhtenäinen ja edustava kokonaisuus koko vuoden kuvista. Vuoden kuvajournalisti -kategorian voittaja, Helsingin Sanomissa työskentelevä Markus Jokela, oli tehnyt alustavaa editoimista pitkin vuotta.

”Joskus kun sattuu tulemaan kiinnostavia kuvia, niin laitan niitä sivuun vuoden mittaan. Kyllä sen kokonaisuuden pitäisi olla jotenkin yhtenäinen tyyliltään, että siinä näkyy jonkinnäköinen kuvaajan oma tapa kuvata tai kädenjälki. Sitten sen pitäisi olla monipuolinen.”

Jokela myöntää, ettei yhtälö ole helppo. Jos siihen päälle haluaa sanoa vielä jotain menneen vuoden tapahtumista tai näyttää vuoden tärkeimmät uutiset, homma vaikeutuu entisestään.

”Olisihan se hyvä, että siellä olisi myös se vuosi näkyvissä. Mutta se riippuu niin siitä, mitä keikkoja on ollut. Silloin kun on joku iso uutistapahtuma, niin ei ole ehkä ollut kehissä, on ehkä ollut lomilla tai muuta.”

Vuoden kuvajournalisti huomauttaa vielä, että on myös eri asia olla töissä isossa lehdessä Helsingissä, missä uutisasioihin on suorempi kosketus, kuin vaikka pienessä maakuntalehdessä.

Oikeastaan koko uutiskuvan laji on Jokelan mielestään katoamassa – ainakin sen perinteisimmässä merkityksessä. Uutiset katsotaan televisiosta, eivätkä ne ole enää yhdellä tai kahdella kuvalla selitettävissä.

”Nyt tietenkin, kun ollut pakolaisia ja maahanmuuttajien vastaisia miekkareita, niin on ollut vähän uutismaisempaa kuvaa. Mutta usein uutiset tapahtuu tuolla jossain, eikä ne ole enää visuaalisia ja näkyviä. Ne ovat sähkönsiirtohintojen nousua ja tällaisia.”

Jokela ei toisaalta jaa joidenkin kuvaajien ajatusta siitä, että yhden kuvan pitäisi kertoa kokonainen uutinen. Kymmenen auton ketjukolarista uutisoitaessa se ehkä onnistuu, mutta esimerkiksi hallitusneuvottelujen kohdalla ei.

”Kuvahan on hirveän huono väline kertomaan mitään monimutkaisia asioita. Kyllä se asia pitää jotenkin pukea huumoriin tai johonkin visuaaliseen oivallukseen, jotain tämmöistä. Ja hyvässä kuvassa on aina pimeä puoli, joku salaisuus, joka ei aukea.”

Uutiskuvien lisäksi Jokela tunnetaan ennen kaikkea kirjoittavan toimittajan Ilkka Malmbergin kanssa Kuukausiliitteelle tekemistään reportaaseista. Läpi vuosien niissä ovat korostuneet tavallisuus ja pienet tarinat, siis samat elementit, joiden nousu näkyi nyt koko kisassa.

”Siihen vaikuttaa varmaan se, ettei matkusteta niin paljon enää ulkomaille. On hyvä, että tehdään repparia tavallisista asioista, jotka on ihmisiä lähellä. Repparin tekeminen mielletään usein eksotiikaksi ja ulkomaan kohteiksi, ’tärkeiksi asioiksi’. Paljon mielenkiintoisempaa on nähdä hyvin tehty stoori tavallisista asioista.”

Yksi näistä oli essee-sarjan voittajan, Kaisa Rautaheimon kuvasarja nuorista miehistä. Omassa haastattelussaan Rautaheimo kiitteli kollegaansa Jokelaa avusta kuvasarjan editoimisessa ja tsemppaamisessa. Jokela ei kuitenkaan kutsuisi itseään mentoriksi.

”Muiden ihmisten kuvien editointi on hirveän hauskaa, tykkään siitä. Varsinkin jos kuvaaja on vähän enemmän uransa alussa, niin on ehkä hyvä, että joku vähän katsoo tai vahvistaa kuvaajan omaa mielipidettä.”

-Kaisu Tervonen

Tuomariston kommentti

”Voittajan työt eivät uudista kuvajournalistisia perinteitä, mutta käyttävät niitä osaavasti hyväksi. Oivaltavaa näkökulmien hallintaa ja tilannetajua, lisämerkitysten synnyttämistä sommitelman ja eleiden avulla. Kuvissa näkyy oikean hetken valitsemisen ja kuvalla kertomisen taito. Vuoden kuvajournalistin valinnassa näkyi, kuinka  kuvajournalisti voi tehdä  kuvajournalismia kattavasti uutisista reportaaseihin omaa käsialaa hukkaamatta.”