URHEILUKUVA 2015

Laura Oja

Freelancer, Helsinki

LUE ARTIKKELI

Se oikea hetki

Urheilukuvien voittajaotos löytyi sarjan ulkopuolelta.

Kuvassa ei ole maaliverkko. Siinä on Talin pallohallin sivuverkko, joka suojaa yleisöä kimpoilevilta palloilta. Mutta verkko ei estä HIFK:n faneja ja joukkueen pelaajaa Nnaemeka Anyamelea riemuitsemasta FC Interin päätyyn tehtyä maalia.

Free-kuvaajana toimiva Laura Oja oli Helsingin Sanomilla määräaikaispestissä vuosi sitten, kun hänet lähetettiin iltavuorossa keikalle jalkapallo-otteluun. Oja oli hallilla etuajassa ja kiinnitti jo silloin huomiota HIFK:n fanien määrään. Voittajakuvassa fanien läsnäolo palkitaan. Oja muistelee maalin olleen ottelun kuudes ja viimeinen.

”Tunnelma oli jo hyvin korkealla siinä vaiheessa, mutta oli se mun mielestä aika harvinaista nähdä niin kiihkeä kohtaaminen siinä verkolla.”

Viime vuonna Veikkausliigaan noussut joukkue tunnetaan omistautuneista faneistaan, mutta kuva kertoo jalkapallosta ja urheilusta myös universaalilla tasolla. Riemu ja pettymys eivät ole koskaan vain pelaajien tunteita. Ne ovat myös fanien tunteita.

”Upea sommitelma muodostuu kohti kultaista leikkausta kurottuvien kätten ja verkon liikesuunnista sekä valööri- ja värikontrasteista”, kuvaili Ojan ottamaa kuvaa yksi tuomariston jäsenistä. ”Voittajakuva on ajaton teos, jonka visuaalinen kiehtovuus ei kulu loppuun ensimmäisellä katsomiskerralla”, sanoi toinen.

Kuva kirvoitti lähes runollisia kommentteja tuomaristolta. Mutta Oja itse ei hoksannut lähettää sitä Urheilukuva-kategoriaan ollenkaan. Tuomaristo bongasi sen hänen uutiskuvien sarjastaan ja nosti toisen kategorian voittoon.

”Olin ehkä ajatellut, että urheilukuvaus on niin oma lajinsa – vähän niin kuin lehtikuvauksen kuninkuuslaji – ja että se on aika haastavaa. Tai siis todella haastavaa. Mulle ei tavallaan tullut mieleen, että olisin voinut lähettää kuvan siihen sarjaan”, Oja kertoo.

Lehtikuvan ja kulttuurin saralla toimiva kuvaaja oli sitäkin yllättyneempi kuullessaan kategorian voitosta. Ja iloinen toki.

”Ehkä mä ajattelin tuota kuvaa, että kuvaan vaan samalla tavalla kuin muitakin asioita. En osannut ajatella, että se on nimenomaan urheilukuva.”

Valokuva on hetkien taidetta. Urheilussa nämä hetket ovat usein lyhyitä ja nopeita. Molari on maassa, pallo verkossa ja yleisö seisaaltaan sekunneissa. Tähän liittyy Ojan mukaan myös urheilukuvauksen vaikeus.

”Siinä pitää olla tosi nopea. Ja siinä pitäisi olla lajituntemusta sen verran, että pystyy ennakoimaan, että mitä tapahtuu milloinkin.”

Hyväksi urheilukuvaajaksi ei ole oikoreittiä. Oja ei tiedä muuta tapaa harjaantua lajissa kuin tekemisen.

”Musta tuntuu, että itse vasta harjoittelen. Haluaisin kysyä nämä samat kysymykset joltain muulta.”

Voittajakuvassa näkyvä, lukemiin 6–0 päättynyt ottelu oli liigacupin alkusarjaa. Se ei jäänyt urheiluhistoriaan tai ratkaissut mitalisijoja. Paikallisuus ja pienet tarinat korostuivat kisan voittajissa muutenkin.

”Se on kivaa. Kaikki on tärkeää. Ei aina tarvitse olla suuret areenat ja kaukana. Ja voisiko olla niin, että nyt on semmoinen aika, että ihmiset haluaa katsoa lähelle?”

- Kaisu Tervonen

Tuomariston kommentti

"Harvinainen pelaajien ja fanien kohtaaminen rooleja jakavan suojaverkon läpi. Upea sommitelma muodostuu kohti kultaista leikkausta kurottuvien kätten ja verkon liikesuunnista sekä valööri- ja värikontrasteista.Voittajakuva on ajaton teos, jonka visuaalinen kiehtovuus ei kulu loppuun ensimmäisellä katsomiskerralla. Verkossa oleva juhlittu urheilija on kuvan ainoa musta pelaaja, joka tuo kuvaan yhteiskunnallista syvyyttä - respectiä. Samanaikainen kiihkeä aggressiivisuus  ja lempeä onnellisuus ovat osa nykyjalkapallon teatraalisuutta."